Pedagoginen osaaminen I

Osaamistavoitteet:

1. Tiedät opetuksen ja ohjauksen suunnittelua ohjaavat asiakirjat.
2. Ymmärrät ammatillisen koulutuksen / korkeakoulutuksen ohjauksen käytänteitä ja ohjausmuotoja.
3. Ymmärrät oppimisprosessin merkityksen pedagogisesti perustellun opetuksen ja ohjauksen suunnittelussa.
4. Ymmärrät arvioinnin tehtävät ja tavoitteet oppimisprosessissa.
5. Ymmärrät ammatillisen koulutuksen / korkeakoulutuksen arviointia koskevat määräykset, ohjeet ja käytännöt.

Ohjaus, arviointi ja henkilökohtaistaminen

Tällä blogitekstillä osoitan ja täydennän osaamistani Pedagoginen osaaminen I:n osaamistavoitteisiin 2 ja 5.

Minulla on jo jonkin verran opetuskokemusta peruskoulun puolelta, joten sovimme tuutorini kanssa, että minun on järkevintä suorittaa opetusharjoitteluni (ja muutamia muita osaamistavoitteita) tutustumalla ammatillisen oppilaitoksen äidinkielen opettajan työhön. Käytännössä tämä tapahtui niin, että en itse opettanut lainkaan vaan seurasin kolmen päivän aikana yhden suomi toisena kielenä (S2) -opettajan ja kahden äidinkielen opettajan työpäivää. Kuljin jokaisen opettajan mukana yhden päivän. Opetusharjoitteluni tarkoitus oli siis tutustuttaa minut opetustyöhön ammatillisen oppilaitoksen kontekstissa.

Oppilaitos, jossa seurasin äidinkielen opettajia ja S2-opettajaa on Lahdessa sijaitseva Koulutuskeskus Salpaus. Tarkempaa tietoa Salpauksesta voi lukea koulutuskeskuksen omilta nettisivuilta osoitteesta https://www.salpaus.fi/.

Ohjaus

Opetushallituksen (2014) mukaan ohjauksen tulee olla kaikkien kouluissa ja oppilaitoksissa sekä erilaisissa oppimisympäristöissä työskentelevien yhteistä työtä. Se on jatkuvaa, vuorovaikutteista ja tavoitteellista toimintaa opiskelijan oppimisen, kasvun ja kehityksen tueksi. Jokaisella opiskelijalla on oikeus saada laadukasta ja omiin tarpeisiinsa nähden riittävää ohjausta. Ohjauksen tarkoitus onkin edistää opiskeluvalmiuksien kehittymistä ja opintojen sujumista. Lisäksi se tukee ammatillisen identiteetin kehittymistä, auttaa ura- ja elämänsuunnittelutaitojen muotoutumisessa sekä antaa valmiudet jatko-opintoihin ja työelämään siirtymiselle. Ohjaus myös lisää hyvinvointia ja ehkäisee syrjäytymistä. (Opetushallitus 2014.)

Ohjaustyön tukena koulutuksen järjestäjällä tulee olla oppilaitoskohtaisesti tarkennettu ohjaussuunnitelma, jossa on määritelty ohjauksen tavoitteet, toteutus, johtaminen, työnjako, vastuut ja arviointi. Ohjaussuunnitelma laaditaan yhteistyössä opiskelijoiden ja sidosryhmien kanssa, ja sitä arvioidaan ja päivitetään säännöllisesti. (Opetushallitus 2014.) Näin ollen myös Koulutuskeskus Salpauksen henkilökunnan ohjaustyön tukena toimii ohjaussuunnitelma, jonka mukaisesti myös seuraamani opettajat työskentelevät.

Opetusharjoittelussa tekemieni havaintojen pohjalta vaikuttaisi siltä, että ohjaustyö kulkee jatkuvasti äidinkielen opettajien ja S2-opettajien muun työn ohessa. Opiskelijat tulevat hakemaan yksilöllistä ohjausta opettajan työpisteeltä tai -huoneelta oppituntien ulkopuolella, työpuhelin soi tasaisin väliajoin ja sähköposti ilmoittaa saapuneista viesteistä, ohjausta annetaan opetustyön lomassa oppitunneilla ja erilaisissa työskentelypajoissa sekä siihen on myös saatettu varata jokin tietty aika, jolloin opettaja on oppilaiden käytettävissä juuri ohjausasioissa.

Näkemäni perusteella ohjauksen käytänteet ja muodot äidinkielen opettajan ja S2-opettajan työssä ovat siis varsin vaihtelevia. Ehkäpä perinteisimpiä opettajan työhön kuuluvia ohjauksellisia tehtäviä ovat opiskelijoiden perehdyttäminen koulutuskokonaisuuden sisältöihin ja sen arviointiperusteisiin, opiskelutaitojen tukeminen ja opiskelua vaikeuttavien esteiden poistaminen, oppimisen etenemisen seuraaminen ja palautteen antaminen. Se, millaista ohjausta milloinkin annetaan, riippuu aina tilanteesta ja opiskelijasta. Ohjaus voi siis olla esimerkiksi yksilöohjausta, ryhmäohjausta, pienryhmäohjausta tai vaikkapa verkko-ohjausta.

Kuten jo aiemmin mainitsinkin, on Opetushallitus (2014) määritellyt, että ohjaus on kaikkien oppilaitoksissa ja erilaisissa oppimisympäristöissä työskentelevien välistä yhteistyötä. Tein tämän saman havainnon itsekin seuratessani äidinkielen opettajien ja S2-opettajan työtä. Salpauksessa ohjaukseen osallistuvat muiden muassa yhteisten aineiden opettajat, ammatilliset opettajat, erityisopettajat, opinto-ohjaajat, oppilashuoltohenkilöstö ja taitovalmentajat. Seuraamani opettajat kertoivat tehneensä yhteistyötä ohjaamiseen liittyvissä asioissa erityisesti erityisopettajien ja taitovalmentajien kanssa sekä ohjanneensa opiskelijoita opinto-ohjaajan ja oppilashuoltohenkilöstön pariin, mikäli eivät ole itse kyenneet auttamaan heitä.

Seuraamieni opettajien kanssa käymieni keskustelujen pohjalta nousi esiin yksi mielenkiintoinen ohjaamiseen liittyvä teema. Opettajat mainitsivat, että he käyttävät huomattavan paljon aikaa työelämässä vaadittavien yleisten käytössääntöjen selvittämiseen opiskelijoille. Tämänkaltaiseen ohjaukseen on noussut tarve suoraan työssäoppimispaikkojen edustajien palautteen pohjalta. Opettajia on siis suoraan pyydetty ohjeistamaan opiskelijoita esimerkiksi katsomaan silmiin, tervehtimään tavatessa ja käyttäytymään muutoinkin asiallisesti työpaikoilla. Lisäksi jokainen opettajista mainitsi tyypillisiä ohjaustilanteita olevan esimerkiksi poissaolojen selvittelyjen, motivaatio-ongelmien ratkaisemisen ja yhteistyössä erityisopettajien kanssa erilaisten oppimisvaikeuksien huomioimisen opetustilanteissa.

Arviointi

Ammatillisessa peruskoulutuksessa opiskelijan arviointia säätelee laki ammatillisesta koulutuksesta (L 531/2017). Lain (L 531/2017, 53 §) mukaan ”osaamisen arvioinnilla annetaan tietoa opiskelijan osaamisesta, varmistetaan tutkinnon tai koulutuksen perusteiden ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttaminen sekä kehitetään edellytyksiä itsearviointiin”.  (Finlex 2018.)

Opetusharjoitteluni lomassa pääsin tutustumaan myös äidinkielen opettajan tehtäviin sisältyvään arviointityöhön. Ammatillisessa oppilaitoksessa äidinkielen opettajan vastuulla on yhteisiin tutkinnon osiin kuuluvan Viestintä ja vuorovaikutus äidinkielellä -opintokokonaisuuden opettaminen. 4 osp:n suuruinen Viestintä ja vuorovaikutus äidinkielellä sisältyy 11 osp:n Viestintä- ja vuorovaikutusosaamiseen, joka on pakollinen tutkinnon osa kaikissa ammatillisissa perustutkinnoissa. Viestintä ja vuorovaikutus äidinkielellä -kokonaisuuden lisäksi äidinkielen opettaja opettaa usein myös erilaisia valinnaisia kursseja.

Viestintä ja vuorovaikutus äidinkielellä -kokonaisuuden eri osa-alueiden osaamistavoitteet on kirjattu ammatillisten perustutkintojen perusteisiin (eli opetussuunnitelmiin). Eri osa-alueiden arvioinnin tuleekin aina perustua näihin tutkinnon perusteisiin kirjattuihin osaamistavoitteisiin. Osaamisen arviointi siis tapahtuu osa-alueittain asteikolla 1–5, ja jokaiseen arvosanaan vaadittava osaaminen on erikseen määritelty tutkinnon perusteissa. Näin ollen myös Salpauksen äidinkielen opettajat pohjaavat arviointityönsä tutkintojen perusteissa määriteltyihin osaamistavoitteisiin. Sain myös itse kokeilla verkkotehtävien arvioimista, ja huomasin, että vaikka käytössäni oli tutkinnon perusteista tulostettu arviointiasteikko perusteluineen, ei työ ollut aivan yksinkertaista. Tuskastellessani rajatapausten kanssa lohdutti kokenut opettaja minua, että arviointi helpottuu ja automatisoituu kokemuksen karttuessa, ja että aina voi myös kääntyä kollegoiden puoleen ongelmatilanteissa.

Huomasin, että äidinkielen opettajan arviointityölle oman haasteensa tuo myös ammatillisen koulutuksen reformin myötä muuttunut arviointiasteikko. Aiemmin tutkinnon osien hyväksytty osaaminen on arvioitu kolmiportaisen arviointiasteikon mukaan, kun taas reformin myötä hyväksyttyä osaamista arvioidaan asteikolla 1–5 (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017). Nyt opettajille tuottaa päänvaivaa muun muassa vanhan asteikon mukaisten arviointien muuntaminen uuden asteikon mukaisiksi. Ei ole aivan helppoa tehdä rajanvetoja, mikä arvosana vastaa mitäkin. Salpauksen äidinkielen opettajat ovat kuitenkin tehneet yhteistyötä näiden asioiden ratkaisemiseksi ja käytäntöjen yhtenäistämiseksi, joten mielestäni heillä tähän asiaan liittyvä siirtymävaihe on varsin hyvin hallussa.

Henkilökohtaistaminen

Ammatillisen koulutuksen reformissa käyttöön otettava henkilökohtaistamisprosessi tarkoittaa ”yksilöllisten ja joustavien opinto- ja tutkintopolkujen rakentamista ja niitä tukevan ohjauksen ja tuen suunnittelua kunkin opiskelijan tarpeiden mukaan”. Henkilökohtaistamisen periaate ”koskee kaikkia ammatillista tutkintoa tai sen osaa suorittavia sekä valmentavien koulutusten opiskelijoita”. Käytännössä henkilökohtaistaminen tarkoittaa, että ”jokaiselle opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma (HOKS), jossa selvitetään ja tunnustetaan opiskelijan aiemmin hankkima osaaminen ja suunnitellaan, millaista osaamista opiskelija tarvitsee sekä miten osaamista hankitaan eri oppimisympäristöissä. Samalla suunnitellaan tarvittavat tukitoimet.” (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2018.)

Opetusharjoitteluni yhteydessä tutustuin myös henkilökohtaistamisen käytäntöihin äidinkielen ja S2-opettajien työssä. Käytännössä henkilökohtaistaminen on sitä, että opettaja ensin tunnistaa opiskelijan osaamisen esimerkiksi koulu- tai työtodistuksien perusteella, ja tämän jälkeen tunnustaa sen eli kirjaa tutkinnon osan tai osaamistavoitteen, jota opiskelijan aiemmin hankkima osaaminen vastaa, suoritetuksi. Pääsinkin harjoittelujaksollani seuraamaan, kuinka opiskelija esitteli S2-opettajalle suorittamiensa lukion äidinkielen kurssien todistuksia, jotka osoittivat opiskelijan suomen kielen osaamista. Lisäksi opettaja selvitteli kurssien sisältöjä. Tässä vaiheessa opettaja siis tunnisti opiskelijan osaamisen. Seuraavassa vaiheessa hän kirjasi opiskelijan osaamista vastaavat osaamistavoitteet suoritetuiksi eli tunnusti osaamisen. Tämän jälkeen opettaja ja opiskelija vielä yhdessä sopivat jäljelle jääneiden osaamistavoitteiden suorittamisesta, sillä opiskelijan suorittamat lukion kurssit eivät riittäneet osoittamaan osaamista koko tutkinnon osan osalta. Äidinkielen opettajat ja S2-opettajat siis vastaavat henkilökohtaistamisprosessin toteutumisesta ja HOKSin laatimisesta Viestintä ja vuorovaikutus äidinkielellä -kokonaisuuden ja suomi toisena kielenä opintojen osaamistavoitteiden osalta. He siis tunnistavat ja tunnustavat osaamista sekä suunnittelevat yksilöllisiä ja joustavia opintopolkuja oman osaamisalansa puitteissa.

Minulla on myös henkilökohtaista kokemusta opintojen tunnistamisesta ja tunnustamisesta sekä joustavista ja yksilöllisistä opintopoluista, sillä minunkin osaamistani on tunnistettu ja tunnustettu näiden opettajaopintojeni yhteydessä. Koenkin, että henkilökohtaistamisprosessi on lähes kaikkia hyödyttävä ratkaisu. Omalta osaltani se esimerkiksi nopeuttaa opintojeni valmistumista sekä säästää minut päällekkäisten opintojen suorittamiselta. Koulutuksen järjestäjä puolestaan esimerkiksi säästää resursseja, kun minun ei tarvitse osallistua opetukseen kaikkien osaamistavoitteiden kohdalla. Toki henkilökohtaistamisprosessiin liittyy myös varjopuolia, kuten esimerkiksi opettajien kuormittuminen. Ainakin olin aistivinani Salpauksen opettajien puheista, että toisinaan osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen vie niin ison osan opettajan työajasta, että muut työt jäävät taka-alalle. Lisäksi heidän on myös täytynyt löytää aikaa henkilökohtaistamisen käytäntöjen yhtenäistämistyölle ja linjanvedoille osaamisen tunnistamisten ja tunnustamisten suhteen. Uskoisin kuitenkin näistä alkuhankaluuksista huolimatta, että henkilökohtaistamisen periaatteet tulevat laajenemaan ja yleistymään yhä enenevissä määrin, kunhan siihen liittyvät käytännön ratkaisut vain saadaan hiottua myös opetushenkilöstön arjen kannalta toimiviksi.

 

Lähteet

Finlex 2018. Laki ammatillisesta koulutuksesta. Osoitteessa https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20170531#Pidp446434368. Luettu 25.9.2018.

Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017. Ajankohtaista – Ammatillisen koulutuksen asetus vahvistaa opiskelijan yksilöllistä opintopolkua. Osoitteessa https://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/ammatillisen-koulutuksen-asetus-vahvistaa-opiskelijan-yksilollista-opintopolkua. Luettu 26.9.2018.

Opetus- ja kulttuuriministeriö 2018. Ammatillisen koulutuksen reformi – Opintojen henkilökohtaistaminen. Osoitteessa https://minedu.fi/henkilokohtaistaminen. Luettu 25.9.2018.